Timo Montonen

Palmenian kirjoittajakoulutuksen tuho

Roots Rocks Ruins. 200 sivua, pehmeäkantinen.

BoD, Books on Demand 2016

ISBN 978-952-330-379-9

 

 

Filosofian maisteri Timo Montonen on tehnyt elämäntyönsä rakastamansa kirjoittajakoulutuksen alalla, viimeiset viisitoista vuotta Helsingin yliopistossa Palmenian kirjoittajakoulutuksen suunnittelijana ja kouluttajana. 

 

Tässä kirjassa hän kertoo Palmenian kirjoittajakoulutuksen tarinan, sen synnyn, toimeliaat vuodet ja nopean tuhon. Lopetettiinko brändiksi tunnustettu kirjoittajakoulutus taloudellisista syistä vai esimiesten ja johdon ymmärtämättömyyden vuoksi?

 

Kirja pohjautuu Timo Montosen vuosien varrella julkaisemiin kirjoituksiin, jotka hän on toimittanut osaksi kokonaisuutta. Mukana on myös ennen julkaisemattomia muistioita, jotka kertovat karusti, kuinka tuottavan työn tekeminen käy hallinnollista syistä mahdottomaksi.

 

"Uusimmassa kirjassani kuvaan Helsingin yliopistossa toimineen Palmenian kirjoittajakoulutuksen synnyn, kukoistuksen ja nopean tuhon.

 

Viiteentoista vuoteen (2000-2015) mahtuu paljon haasteita, onnistumisia, muistamisen arvoisia hetkiä. Kirjoitetaan ja tilataan uusia verkkokursseja kirjoittamisen eri osa-alueilta, palkataan uusia kouluttajia kansakoulun käyneestä kirjailijasta kirjallisuustieteen professoriin, markkinoidaan koulutuksia ajasta ja paikasta riippumattomina niin että opiskelijoita on verkkokursseilla liki kaikilta mantereilta ja joku tekemässä maailmanympärimatkaa samalla opiskellen.

 

Kirja on kiitos ja kumarrus pioneerityötä tehneille Palmenian kirjoittajakoulutuksen opiskelijoille, kouluttajille ja koulutuksen suunnittelijoille." Timo Montonen 18.2.2016

Katkelma Timo Montosen teoksesta Palmenian kirjoittajakoulutuksen tuho:

 

Ehdotettuani Palmenian johdolle keväällä 2000, että siirtyisin tuntityöläisestä kuukausipalkkaiseksi suunnittelijaksi ja kouluttajaksi, Palmenian silloinen varajohtaja Eija Bergman palkkasi minut elokuun alusta alkaen suunnittelemaan kirjoittajakoulutuksen kokonaisuutta, joka järjestettäisiin maksullisena täydennyskoulutuksena. Se ei ollut ainoa tehtäväni, sillä puolet työajasta opetin Elämänkirjat järjestykseen – tietotekniikkataidot tutuiksi -kurssilla, joka oli täyspäiväistä intensiiviopetusta Viikin koetilan helmassa. Ruokatunnilla näki kuinka haukka nappasi pikkulinnun navetan kulmilla. Olin toteuttanut tämän koulutuksen jo kertaalleen, joten se oli tuttu juttu. Kurssinjohtajan ja kouluttajan töistä minulle jäi aikaa koota Palmenian olemassa olevat kirjoittajakurssit yhteen, niin verkko- kuin lähiopetuksen, ja suunnitella lisäksi uutta heti kevätkaudeksi. Syksyllä 2001 otin käyttöön kattonimen ”Palmenian kirjoittajakoulutus”.

 

Laatimani suunnitelma Palmenian kirjoittajakoulutuksen perustamisesta toteutui melkein sellaisenaan – melkein. Kaksi seikkaa jäi uupumaan.

Ensinnäkään suomen kielen oppiaine ei lähtenyt mukaan yhteistyöhön, vaan ainelaitoksen sijaan asioimme melkein aina yksittäisten tutkijoiden ja opettajien kanssa.

 

Toiseksi jätin perustamatta ohjausryhmän, koska ennakoin sen kaventavan määräysvaltaani ja vähentävän uutta luovaa ajatteluani. Niinpä tulevina vuosina Palmenian kirjoittajakoulutus identifioitui paljolti minuun. Parhaimpina aikoina se oli vahvuus, voimien vähetessä heikkous. Loppukahinoissa minulla ei ollut sellaista tukijoukkoa, jonka ainelaitos ja ohjausryhmä olisivat muodostaneet. (s. 8-9)